Maaliskuun p****t leffat

Maaliskuu. Mikä loistava kolea aika katsoa koleita elokuvia. Mutta toisin kävi.

Ohjenuoranani on ollut, etten kirjoita leffoista, joita en ymmärrä tai joista en pidä. Jälkimmäinen ehto siksi, että ehkä en pidä, koska en tajua. Mutta nyt meni niin metsään tämä leffakuu, että heitän em. nuoran nuorien helvettiin (kumma homonyymike) ennen kuin alan kiikkua siinä.

Tässä nyt sitten leffoja, joita yritin/yritimme katsoa, mutta kesken jäi (syy: JOLO)

• Interstellar (Suuria tunteita ja draamaa, aiheuttavat suurta väsymystä)
• The Quiet Roar (Univaikeuksista kärsivälle varma unilääke)  
• Nightcrawler (Nyt ei Gyllenhaal vakuuta)
• Kunnes kuolema meidät erottaa (Kliseinen trilleri)
• Vadelmavenepakolainen (Puuduttava loistavaan kirjaan ja TTT teatterisovitukseen verrattuna)
• Labyrintti (Ihan vauhdikas nuortenleffa, kunnes jättihämähäkit kömpivät esiin)
• Automata (Tämä ei ollut huono. On väärällä listalla. Tämän katsoimme loppuun asti.)

Lista sisältäisi myös muita, mutta en ei maksa vaivaa muistella enempää. Sen sijaan Suomen Tempation Islandia tuli katsottua. Laatuhömppää! Voi Aki, miten käy suhteenne? Anna palaa, Simo!

Kuvan elokuva ei liity tapaukseen.

(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta hieman harmiintunut Bruno.)