Gone Girl (elokuva)

Kadonneen vaimon arvoitus

Nick Dunnen (Ben Affleck) vaimo Amy (Rosamund Pike) katoaa heidän viidentenä hääpäivänään. Nick ei tunnu vaimoaan kaipaavan, ja kun todisteetkin alkavat kääntyä miestä vastaan, tulee hänestä pääepäilty. Poliisi ja lehdistö eivät jätä miestä rauhaan eivätkä vaimon jättämät vihjelaput. Ovatko laput vain kesken jäänyt hääpäivän leikki vai vihjeitä vaimon olinpaikasta?

Pikkuhiljaa alkaa vyyhti selvitä. Kirjaimellisesti pikkuhiljaa, sillä leffa kestää peräti kaksi ja puoli tuntia. Tarina on silti intensiivinen ja katsottava se oli, yöllä puoli kahteen asti.

Alunperin valitsin elokuvan siksi, että Amyn ex-poikaystävää näyttelee Neil Patrick Harris. Mutta hänen näyttämölle astumistaan saa odottaa elokuvan puoliväliin asti. Ja voi miten Barneylle käykään!

Solveigin mielestä hyvä trilleri sysää katsojan arvailemaan syyllistä, ja siinä tämä elokuva toimi.

Solveig yhdisti Gone Girlin Jake Gyllenhaal -elokuvaan Vangitut. Molemmissa on aiheena katoaminen ja pitkä kerronta. Molemmat tarinat esittävät myös saman kysymyksen: kuinka pitkälle olet valmis menemään lapsesi puolesta?

Elokuvan loppu on epäuskottava mutta raikas. Kannatti ja kannattaa katsoa.

Viihteellisyys: ***
Syvyys: **
Hauskuus: *
Jännitys: ****
Idyllisyys: **
Yleisarvosana: ***

Kenelle suosittelen: Jännityksestä pitäville

Trailerin voit katsoa klikkaamalla tästä.

Ohjaaja:  David Fincher
Käsikirjoitus: Gillian Flynn
Perustuu romaaniin: Gillian Flynn: Gone Girl (suom. Kiltti tyttö, WSOY 2013)
Pääosissa: Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Tyler Perry, Carrie Coon

Genre: Trilleri
Valmistusvuosi: Yhdysvallat 2014
Kesto: 2 h 29 min
Ikäraja: K-16

(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta se Bruno.)

A Most Wanted Man (elokuva)

Humanismi vastaan muut

Hitaasti etenevä vakoojatrilleri on katsomisen arvoinen. Aidon rankka, stasimainen tunnelma jäi luihini jäytämään moneksi päiväksi.

Pohjoismaissa tämän elokuvan ikäraja vaihtelee välillä 11-15 vuotta, vaikka ampumiset ja raakuudet puuttuvat. Eikä kyse ole siitä, että ne kohdat olisivat jääneet leikkauspöydälle. Tarinassa niitä vain ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Siitä iso plussa. Jamesbondit on vauhdikasta satua, tosielämän agentit toimivat toisin.

Tarinan teema on selkeä: humanismi vastaan jokin. Mutta se jokin ei olekaan terrorismi. Se on toisenlainen mörkö: perinteiset terrorismin vastaiset menetelmät voimankäyttöineen.

Philip Seymour Hoffman tekee tässäkin elokuvassa laadukasta näyttelijäntyötä. Saksalaisen agentin rooli jäi hänen viimeiseksi pääroolikseen. Alakuloisena ja viileän kyynisenä perusmiehenä hän on vertaansa vailla. Näin jälkeenpäin ajatellen tuollainen rooli sopi hänelle liiankin hyvin.

Kivana yksityiskohtana on tahattoman oloinen product placement: Hoffmanin kädessä hetken keikkuva Pikku Myy -muumikuppi.

Vaikka elokuva ei saanut minua ja Solveigia pauloihinsa, sen välittämä sanoma on suuri: maailmastamme on tultava turvallisempi. Meillä kun ei ole muuta paikkaa elää. Elokuva esittää myös pari tuhatta vuotta vanhan kysymyksen: voiko pahaan vastata hyvällä?


Viihteellisyys: ***
Syvyys: ****
Hauskuus: *
Jännitys: ****
Idyllisyys: **
Yleisarvosana: ***

Kenelle suosittelen: Kaikille, jotka ajattelevat

Trailerin voit katsoa klikkaamalla tästä.

Ohjaaja:  Anton Corbijn
Käsikirjoitus: Andrew Bovell, John le Carré
Perustuu romaaniin: John le Carré: A Most Wanted Man (suom. Lainsuojaton, Tammi 2009)
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Rachel McAdams, Daniel Brühl, Robin Wright, Willem Dafoe, Grigoriy Dobrygin

Genre: Trilleri
Valmistusvuosi: Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa 2014
Kesto: 2 h 2 min
Ikäraja: K-12

(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta se Bruno.)