Pakahduttava kujanjuoksu Varsovan kansannousun luotisateen läpi
Alkutunnelma Puolan elokuvaviikoilla tamperelaisessa elokuvateatterissa, jossa katsojia oli vain kourallinen, oli varmasti laimeampi kuin 15 000 ihmiselle esitetyssä ennakonäytöksessä Varsovan Kansallisstadionilla 2014. Mutta kun Warsaw 44 lähti pyörimään, kaikki muu unohtui. Alkoi hypnoottinen aikamatka 70 vuoden taakse toisen maailmansodan traagisimpiin kuuluvaan tapahtumaan. Saksan natsiarmeijan miehityksestä vapaaksi pyrkinyt Varsovan kansannousu vaati 200 000 ihmishenkeä. Kaupungin rakennuksista tuhottiin 80%.
Puolassa Varsovan kansannousu oli julkisuudessa kielletty puheenaihe aina 1990-luvulle sosialismin murtumiseen saakka. Sitten alkoi trauman purkaminen, ja elokuvan Warsaw 44 ohjaaja Jan Komasa tekeekin osuutensa upeasti.
Vaikka juoni on simppeli (kujanjuoksumainen selvitymistarina kolmiodraamalla maustettuna), on toteutus väkevä. Warsaw 44 onkin tyylilajien onnistunut yhdistelmä: pakahduttavan kauniita tunnelmakuvia, kauhuelokuvien piinavia näkyjä, brutaalia väkivaltaa, ahdistusta, surua ja rakkautta. Ajan pysäyttävät hidastukset ajattomuutta alleviivaavine nykymusiikeineen ovat elokuvan parasta antia.
Tässä siitä pieni teaseri.
Vaikka elokuva on osittain romanttinen, itse sotaa ei romantisoida. Päinvastoin. Sankareita ei ole. On vain häviäjiä. Häviäjiä ovat myös ne, jotka sattuvat selvitymään hengissä.
Jos ei Natsi-Saksa säästellyt voimiaan kukistaessaan kansannousua, ei elokuvassakaan kustannuksissa säästelty, eikä lavasteissa: kuusi miljoonaa euroa maksaneen leffan kuvauksiin kärrättiin mm. 500 000 tonnia kivimurskaa.
Tämä on ehkä paras näkemäni sotaelokuva ja uskon, että jos se tuotaisiin Suomeen vaikkapa vuokralevitykseen, keikkuisi se katsotuimpien kärjessä jonkin aikaa. Niin eri luokkaa ovat esimerkiksi Hollywood-sotaelokuvat, joiden kliseitä on vaivaannuttavaa katsoa.
Kun astuimme Solveigin kanssa ulos Tampereen kaduille, tunnelma oli epäuskottavan seesteinen ja vapaa. Täällä ei tarvinnutkaan pelätä kuolettavaa sirpaletta tai luotia. Elokuva oli ohi. Sota oli ohi.
Lopuksi päähäni jäi kysymys: Miltä tuntuisi olla saksalainen ja katsoa tämä elokuva? Pystyisinkö? Häpeäisinkö? Enhän minä olisi syyllinen 70 vuotta vanhoihin tapahtumiin. Ja toisaalta. Miltä tuntuisi olla puolalainen ja katsoa tämä?
Viihteellisyys: *****
Syvyys: *****
Hauskuus: **
Jännitys: *****
Idyllisyys: *****
Musiikki: *****
Yleisarvosana: *****
Kenelle suosittelen: Vaikka leffa kertookin nuorista ja on suunnattu nuorille, suosittelen sitä kaikille (ikäsuosituksen rajoissa). Erityisesti suosittelen niille, jotka kuvittelevat, että sota, se se vasta on hienoa aikaa.
Trailerin voit katsoa klikkaamalla tästä.
Musiikkivideo avautuu tästä.
Ohjaaja: Jan Komasa
Käsikirjoitus: Jan Komasa
Pääosissa:
Józef Pawlowski,
Zofia Wichlacz,
Anna Próchniak
Musiikki: Antoni Lazaekiewicz
Genre: Historiallinen draama, sota
Valmistusvuosi: Puola 2014
Kesto: 2 h 10 min
Ikäraja: K-16
(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta se Bruno.)
