Mitä, mitä, mitä! Amerikassa lapsi ja nuori saakin ollakin introvertti perusjonne, eikä pidäkään sujahtaa reippaan shirleytemplen, suositun lihaksikkaan sankaripojan tai nokkelan yksinkotona-koheltajan muottiin. Tässähän jo melkein uskaltaisi lähettää oma lapsemme vaihto-oppilaaksi USAan.
Elokuva Boyhood kertoo pojan kasvusta nuorukaiseksi keskiluokkaisen teksasilaisen arjen keskellä. On eroja, uusperheitä, muuttoja, koulua, kavereita, tyttöjä, opettajia, isäpuolia. Kaikki jättävät jälkensä kasvavaan ihmiseen. Ikäviä jälkiä mutta onneksi enemmän niitä hyviä jälkiä. Jäljet painetaan joskus typerillä, joskus viisailla monologeilla ja keskusteluilla. Monessa kohtaa mietinkin, että olisipa omalle lapsiminällenikin joku sanonut noin. Ettei kaikkea tarvitsisi tajuta vasta nelikymppisenä, sitten kun alkaa olla jo myöhäistä.
Tarina kerrotaan ainutlaatuisella tavalla, joka imaisee mukaansa. Elokuva on kuvattu lähes 12 vuoden ajan lyhyinä sessioina. Näyttelijät vanhenevat luonnollisesti: pois ovat häiritsevät freddykrueger-meikit ja näyttelijöiden vaihtumiset vanhempiin kollegoihin. Lopputulos on vangitseva: kuin fiktion, dokumentin ja tositeeveen sekoitus - häikäisevän onnistunut. Eikä vähiten upeiden näyttelijäsuoritusten takia.
Normaalielämässä ovat jännitteet vähissä. Tässä ne luodaan veemäisillä isäpuolen kuvatuksilla. Teinileffojen tökeröt seksikokeilut loistavat pelkkinä repliikkeinä. Siitä iso plussa. Myös muut nuorten kasvutarinoiden kliseet (ensisuudelma, tappelut, laittomuudet yms.) joko väistetään tai käsitellään moralisoimatta ja romantisoimatta.
Amerikkalaisohjaaja Richard Linklater on jo aiemmin kunnostautunut vastaavassa vuosia kestäneessä kuvausprojektissaan, Rakkautta ennen -trilogiassa. Kivana intertekstuaalisena yksityiskohtana paljastettakoon vielä viittaukset Harry Potteriin. Potter-elokuvissa tehtiin samanlainen urakka: näyttelijät vanhenivat tarinan mukana. Boyhoodissa idea vain viedään rohkeasti äärimmilleen.
Elokuvaa olivat katsomassa myös 10-vuotias tyttäremme ja 12-vuotias toinen poikamme, sekä ihana Solveig vierelläni. Lasten mielestä leffa oli hyvä mutta liian pitkä. Solveigin mielestä oli ilahduttavaa nähdä uusperheiden tuoma hyvä: paljon välittäviä aikuisia. Niin, mitäpä muuta lapset tarvitsisivatkaan.
Viihteellisyys: ****
Syvyys: *****
Hauskuus: ***
Jännitys: **
Idyllisyys: ***
Yleisarvosana: *****
Kenelle suosittelen: Kaikille huomioiden kuitenkin K-12 ikärajan.
Trailerin voit katsoa klikkaamalla tästä.
Ohjaaja: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Richard Linklater
Pääosissa: Patricia Arquette, Ellar Coltrane, Lorelei Linklater, Ethan Hawke
Genre: Draama
Valmistusvuosi: Yhdysvallat 2014
Kesto: 2 h 46 min
Ikäraja: K-12
(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta se Bruno.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti