Mielensäpahoittaja (elokuva)

Maailma muuttukoon, minä en

Kyllä ei ole helppoa tehdä elokuvaa. Kyllä ei varsinkaan, jos alkuperäinen idea perustuu monologiin. Karukoski ja Kyrö onnistuvat tehtävässä, toimivaa dialogia ja tarinaa syntyy kun taitavasti väännetään, mutta ei ilman pikku moitteita.

Otin teatteriin mukaan 12-vuotiaan poikamme, kun ajattelin että leffa olisi vähintää yhtä hauska kuin lukemani Mielensäpahoittaja-kirjat. Mutta leffa osoittautuikin välillä koskettavaksi. Mikä ei ole huono asia lainkaan.

Miinusta sen sijaan saa päättämättömyys: jos kohtauksen on oltava hauska, olkoon se sitä sitten kunnolla. Jos kosketetaan, kosketetaan täysillä. Nyt koomiset osat jättävät naurun puolitiehen. Herkissä kohdissa kyynel jää kanavaan.

Tarinan sanoma on: maailma muuttuu, minä en. Sukupolvien välissä on kuilu, olkoon perkele siinä. Nykymaailma ei ymmärrä vanhaa jäärää. Ukko ei käsitä uusia vouhotuksia eikä vanhojen hyvien asioiden katoamista.

Tarina alkaa siitä, kun jääräpää (loistava Antti Litja) loukkaa jalkansa pikku maatilallaan. Jäärän poika ja lapsiensa pehmoisä (Iikka Forss) tulee tilan vahdiksi, ukko lähtee kaupunkiin fysioterapiaan miniän (Mari Perankoski) hoiviin. Bisneshenkisellä miniällä on "neuvostoliittolaisen" valtuuskunnan kanssa miljoonasopimuksen neuvottelut tärkeimmässä vaiheessa. Soppahan siitä syntyy.

Hauskinta oli löytää yhtymäkohtia omaan elämääni (ja Solveigin). Kuinka sitä onkaan saanut kuulla ikäihmisiltä, miten säälittäviä me uusavuttomat nuoret olemme, kun emme osaa istuttaa perunoita tai edes vaihtaa autoon iskunvaimentimia. Samalla kun olemme tulostaneet sättivän vanhuksen puolesta bussilippua "ATK-verkosta".

Pikanttina intertekstuaalisena detaljina oli hellyyttävä kohtaus, jossa Litja ottaa syliinsä jäniksen -- kaikkien näiden jäniksettömien vuosien jälkeen.

Ilahduttavaa oli, että 12-vuotias ei pahoittanut mieltään vaan tykkäsi kovasti elokuvasta. Vielä enemmän mieltäni ilahdutti se, että hänelle tuli välillä ihan paha mieli vanhuksen puolesta.

Eipä sitten muuta kuin: vilpittömästi onnea Golden Globe -kisaan!

(Mielensäpahoittaja on ehdolla neljään Golden Globe -kategoriaan: paras ulkomainen elokuvan, paras ohjaus, paras miespääosa ja paras elokuvamusiikki)


Viihteellisyys: ****
Syvyys: ****
Hauskuus: ***
Jännitys: **
Idyllisyys: ***
Yleisarvosana: ****

Kenelle suosittelen: Ihan kaikille, mummosta vaariin.

Trailerin voit katsoa klikkaamalla tästä.

Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Tuomas Kyrö ja Dome Karukoski
Pääosissa: Antti Litja, Mari Perankoski, Petra Frey, Iikka Forss
Genre: Komedia
Valmistusvuosi: Suomi 2014
Kesto: 1 h 43 min
Ikäraja: S

(Blogitekstin kirjoitti Bruno-Solveig -pariskunnasta se Bruno.)